Magnificent, isn't he?

Jihuu! Kuukausien odotus palkittiin viimein, kun uusi Bond tuli perjantaina ensi-iltaan. Tärisin innosta ja odotuksesta, ja kun heti ensimmäisen viikonlopun kunniaksi elokuva rantautui suosimaani lähiteatteriin, päätin suunnata sinne lauantaina levänneenä ja kymmenen tunnin unien ansiosta uudestisyntyneenä. En miltei uskonut todeksi, että edellisestä uudesta Bondista on jo monta vuotta, ja nyt näkisin uuden tuotoksen. Sen verran monta kertaa erityisesti Craigin Bondit on hinkattu läpi, että kiva nähdä vaihteeksi uusia maisemia. Ja vaatteita. Ja kelloja.

Odotus tiivistyi salissa ja pääni sisällä kuin sementti, ja lopulta räiskintä alkoi. Tällä kertaa en langennut kriitikkoansaan, olin varsin vähän perehtynyt elokuvaan etukäteen ja luin perjantaina vain Aamulehden Bond-juttuja, jotka keskittyivät mairitteluun ja hahmon legendaarisuuden pönkittämiseen. Toisaalta ehkä kukaan ei uskalla haukkua Bondeja? Joka tapauksessa tämä oli Kätilöä miellyttävämpi kokemus, sillä sain seurata tarinaa vain omien odotusteni pohjalta.

Elokuvan alussa kiellettiin spoilaamasta ja pilaamasta toisten elokuvanautintoa, joten sisällöstä en ehkä uskalla sanoa mitään erikoista. Bondilla oli hienoja vaatteita, hienot lihakset, hieno kello ja hienot hiukset. Räiskintää oli miljoonien puntien edestä ja maisemat olivat jylhiä. Luulen, että huomasin jopa ihan hyvin intertekstuaalisia viittauksia, vaikken kaikkia menneitä elokuvia olekaan katsonut. Ai niin, pakko mainita vielä, että Andrew Scott oli hauska, vaikka oli vaikea uskoa, ettei se tässä tarinassa olekaan Moriartyna. Voisi olla.

DVD-julkaisua odotellessa! Sitten taas fiilistelemään tarinaa uudestaan. Jokohan se tulee jouluksi? Hyvä Joulupukki, jos näin on, niin tuo minulle Bondi lahjaksi, jooko?