En ollut koskaan käynyt Aaltosenkadulla, josta Purnauskiksen piti löytyä. Ja sieltä se löytyikin hyvin nopeasti, ikkunalle päästyä paikasta ei voinut erehtyä. Kissoja siellä ja kissoja täällä, joka puolella. Odotin hetken tuulikaapissa ennen kuin työntekijä tuli päästämään sisään. Omin luvin kahvilaan ei voi mennä, arvatenkin kissojen turvallisuussyistä.
Minulla ei ollut varausta, päätin vain kokeilla onneani, mutta etenkin viikonloppuisin ennakkovarauksen tekeminen on suositeltavaa. Porukkaa oli paljon, kahvila oli melkein täynnä, mutta ystävällinen tarjoilija lupasi, että mahdun sisään. Käsienpesun kautta hän ohjasi minut pöytään, ja ihailin siinä samalla sisustusta. Tarjoilija sanoi, että kahvila on työntekijöillekin kuin toinen koti, ja sitä se totisesti näytti olevan kissoillekin. Ensin tein havainnon kuudesta kissasta, yksi makasi lastenvaunujen kopassa, kaksi kiipeilytelineillä, yksi vahtasi asiakkaan juustokakkua tuolin käsinojalla, yhden tassut pilkistivät tuolin alta ja yksi makasi ketarat ojossa hätäuloskäynnin ikkunasyvennyksessä karvamaton päällä. Kuulin tarjoilijan sanovan, että kissoja oli paikalla yhteensä yhdeksän, joten aivan pian en kaikkien kiipeilypuiden, huonekalujen, kissankoppien ja kiipeilyportaiden lomasta tehnyt havaintoa kaikista asukeista.
Valitsin listalta makoisia kissa-aiheisia herkkuja: kissa-cappuccinon ja Jättikissan jäätelöannoksen, joka sisälsi asianmukaisesti tiikerikakkua.
Huomaa vaahtoon muotoiltu viiksiniekka. Aikamoinen taideteos. Jos olisin kissahullu, olisin varmaan hihkunut riemusta.
Iltapäivän ohjelmaan kuului kissojen houkuttelu herkkuapajille. Työntekijä kertoi, että kissoilla on oma kutsuhuutonsa, jonka ne tietävät tarkoittavan sitä, että makupaloja ja rapsutuksia on tiedossa. Tämän kuullessaan viimeisetkin kissat ryömivät koloistaan, tai ainakin ne nuorimmat, innokkaimmat ja nälkäisimmät. Kaikki misukat eivät vielä tässäkään vaiheessa jaksaneet siirtyä tarkkailupaikoiltaan. Lattialla kävi kuhina, kun lauma kissoja ja ihmisiä pörräsi toistensa kimpussa. Asiakkaatkin saivat antaa makupaloja misukoille. Itse tarkkailin selkäni takana tapahtunutta jännitysnäytelmää kissa vastaan oliivipuu.
Aika moneen kissaan ehdin tehdä vierailuni aikana tuttavuutta, ja nimistä jäivät mieleen ainakin Lumi, Viiru, Prinsessa Batman sekä Evoluutio 2.0. Tulee vähän mieleen Pasilan kissamummo: "Tässä ovat kissani! Niiden nimet ovat Kissi, Mirri, Kissimirri, Miisu, Kisu, Kisumisu ja Garmisch-Partenkirchen." Evoluutio 2.0 oli kyllä nimensä veroinen, sillä kuulemma sen varpaiden määrä sivuaa kissojen maailmanennätystä, yksin takajaloissa sillä oli havaintojeni mukaan yhteensä 12 varvasta... Huikeaa!
Arkena kahvilassa on kuulemma enemmän kissoja kuin ihmisiä, joten jos haluaa mennä sinne hiljaiseen aikaan, se on hyvä ajankohta. Elämyksenä voin kyllä suositella paikkaa, kissat olivat sympaattisia ja täysin tottuneita vieraisiin. Muutamat käyskentelivät innokkaina oven edessä, mutta koska ovella oli jyrkkä kielto: "Älä päästä kissaa ulos, vaikka se sanoisi mitä", poistuin ripeästi ovenraosta ja varoin jättämästä häntiä oven väliin. Illalla söin Pantteri-karkkeja. Grauh!
