Huippuhauskan perjantain jälkeen nukuin makoisat yöunet ja heräsin puoli kymmeneltä. Pitkästä aikaa avasin koneen ja menin seikkailemaan nettiin aamukahvi kädessä. Tarkoituksena oli ottaa haltuun Cheekin uusi albumi Alpha Omega, jota en ollut vielä ehtinyt kuunnella perjantaina. Mutkan kautta päädyin sitten uutiseen, joka muutti päivän suunnitelmat päälaelleen: minulle selvisi, että Cheekin nimmarikiertueelle kuuluva Tullintorin ostari onkin Tampereella (eikä esimerkiksi Hesassa, jossa yleensä tapahtuu kaikki tärkeä), ja klo 15-17 Cheek jakaisi nimmareita kotinurkillani. Aiemmat ajatukset sporttailusta, siivoilusta yms. elämän välttämättömyyksistä siis hittoon ja suunta kohti keskustaa!
Koska Cheek on yleisömagneetti kaikkialla, halusin olla ajoissa. Olinkin noin tuntia aikaisemmin paikan päällä ja kiitin onneani siitä, että päivä tosiaan oli kirkas, aurinkoinen eikä liian kylmä. Ensimmäiset 1,5 tuntia jonotin nimittäin ostarin ulkopuolella. Seuraavat 1,5 tuntia jonotin sisäpuolella, missä kuulin pariin kertaan albumin läpi ja jännitin, kuinka minun kävisi. Ilmeisesti jonossa oli ainakin 500 ihmistä, mikä tarkoitti jo ennalta varmuutta siitä, että osa jää auttamatta ilman tapaamista.
Vuoronumerotuksen ja järkkärilauman ansiosta homma eteni hyvin jouhevasti, ja rakennuksen sisällä lämpimässä odottelu oli varsin miellyttävää. Päästyäni parin tunnin jonotuksen jälkeen näköetäisyydelle olin jo päättänyt, etten pettyisi, vaikkei tapaaminen toteutuisikaan, sentään sain jo zoomailtua kamerallani yläkerran puolelle. Siis tässä kohtaahan oltiin jo miltei kosketusetäisyydellä!
Minuutit kuluivat ja pääsin jo samaan kerrokseen, jonne tapaamispaikka oli laitettu pystyyn. Katselin edessä matavaa jonoa ja kelloa ja mietin, että nyt näyttää jo melko lupaavalta. Ja kuinka ollakaan, vähän minun takanani portit iskettiin kiinni ja todettii, että sisäpuolella olevat otetaan vastaan, ulkopuolella olevat joutuvat valitettavasti hajaantumaan ja lähtemään tyhjin käsin. Ja minä olin sisäpuolella! Olin siis jo varma, että tapaaminen todella toteutuu. Ihmisvirta eteni liukuhihnalla ja tuumailin, että käytän hetkiseni halaukseen, yhteiskuvaan ja pariin asiaan, jotka halusin Cheekille sanoa. Aikataulu oli joka tapauksessa menossa yli, joten kiirettä piti.
Lopulta oma vuoroni koitti ja yksi unelma kävi taas toteen. Ja kuten yleensä, hienoimmat asiat ovat itse asiassa vielä hienompia kuin ennalta edes olisi uskaltanut toivoa. Niin tänäänkin, ja 15 sekunnin sijaan Cheek uhrasi minulle aikaansa jopa minuutin pari ja innostui keskustelemaan. Tapaaminen ylitti siis kaikki odotukseni ja osoitti, kuinka kaikessa kiireessäkin Cheek oli hyvin ystävällinen ja otti faninsa ansiokkaasti huomioon. Mitäpä sitä siis voisi muuta todeta olevansa kuin kiitollinen, siunattu, onnellinen! Tilaisuuden jälkeen suuntasin lisäksi ostamaan levystä vielä fyysisen kopion, kuten lupasin Cheekille. Kohta osannen sanat jo ulkoa. Se tietää hyvää tulevaa jäähallikeikkaa ajatellen. Sitä odotellessa. Kiitos Cheek!
