Joulun tilinpäätös

Näin tapaninpyhänä lienee sopiva hetki päivitellä jouluiset irtiotot. Lomaa on vietetty kotipuolessa, kaukana Tampereelta, jo viikon verran, ja mukavasti on mennyt. Tänä vuonna odotin erityisen innokkaasti joulua, jo marraskuusta lähtien, ja minulla oli hieno joulukalenteri ja kaikki pelit ja vehkeet. Joskus pitkälti marraskuun puolella päätimme kaverin kanssa, että menisimme laulamaan joululauluja Tampereen tuomiokirkkoon. Se on hulppea pytinki, olin käynyt siellä kerran aiemmin, ja siksi halusin juuri sinne. 13.12. menimmekin kivan Veeran kanssa kello kuuden Kauneimpiin joululauluihin ja fiilistelimme varpusemme jouluaamuna sekä nautimme lasten Joulupuu on rakennettu -performanssista. Pienimmät kuusen alla eivät tainneet oikein ymmärtää edes, mihin isi ja äiti heidät taluttivat ja miksi, mutta hyvinhän se laulu loppujen lopuksi sujui. En ollut koskaan aiemmin osallistunut Kauneimpiin joululauluihin, ja kyseinen kirkko oli ehkä hienoin mahdollinen paikka kokea tämä asia ensimmäistä kertaa elämässään. Tilaisuuden jälkeen kävimme vielä parvella katsomassa Haavoittunutta enkeliä sekä alttarin vasemmalla puolella olevaa Kuoleman puutarhaa, joka on yksi lempimaalauksistani. Ne kukkia hoitavat luurangot ovat vaan niin suloisia! <3

Joulunalusviikolla otin vielä hartaustilaisuudessa haltuun Hervannan kirkon, jossa niin ikään laulettiin joululauluja, kuunneltiin pätkä jouluevankeliumista ja pohdittiin hauskan papin johdolla joulun sanomaa. Viimeisenä biisinä (pappia lainatakseni) vedettiin tietysti Maa on niin kaunis, mutta ikävänä asiana täytyy tunnustaa, ettei hartauskansa noussut seisomaan viimeisen säkeistön kohdalla. Se oli hieman noloa.

Kirkkoilu huipentui vielä jouluaattoillan messuun, jossa sai tavata paljon tuttuja, jopa vuosien takaa. Olipa hauskaa! Huolimatta mustasta maasta joulumieli on ollut siis ylimmillään. Tosin jouluyö päättyi pienoiseen tragediaan, kun koira oli yksin jäädessään tiirikoinut itsensä parvekkeelle "ruokakomeroon" ja pistellyt herkkulautasen pipareineen, suklaakarkkeineen ja cookieseineen tyhjäksi. Se jäi sitten kiinni itse teosta suklaakakkumötikkä suussa, mutta turhahan se on parkua kun maito on jo maassa. Paha olo sillä kaikesta päätellen oli, kun se ei lähtenyt edes yölenkille enää, mutta sentään sen maha ei haljennut. Pienellä ripuloinnilla selvittiin, mutta sitäkään ei tullut sisälle. Sittemmin kaikki ruoat on siirretty munalukittuihin paikkoihin.

Loma jatkuu vielä ruhtinaallisen pitkälle, mutta ensi vuoden puolella seikkailut Tampereella jatkuvat. Ainakin muutama keikka pitäisi vielä heittää erinäisiin Mansen kohteisiin, jotta kaiken saa varmasti irti seuraavan puolen vuoden aikana. Listalla on ainakin Vakoilumuseo, Pyynikki ja mahdollisesti joku teatteri. Ideoita saa heittää! Hyvää vuoden loppua kaikille ja palataan vuonna 2016 asiaan!

Kohti jätti-sodomaa

Viikko sitten perjantaina koin taas jotain elämässäni ekaa kertaa. Olin ajanut kerran Lempäälän Ideaparkin ohi, ja kun kaverini sanoi olevansa menossa lähiaikoina sinne, pyysin päästä mukaan. Hän ottikin minut kyytiinsä ja ajelimme strategisesti parhaana mahdollisena ajankohtana, perjantaina neljän aikoihin, kyseiseen ostoparatiisiin, kuten Akun Ankassa sitä kutsuttaisiin. Huolimatta monoliittimaisesta koostaan opasteet sinne olivat huomattavasti maltillisempia; mistä me olisimme voineet tietää, että tiekylteissä sitä kutsutaan tuttavallisen yksinkertaisesti kauppakeskukseksi? Noh, pienen rengasmatkan jälkeen löysimme onneksi oikeaan liittymään ja pääsimme ajamaan parkkikselle. Aikamme siellä seilattuamme löytyi jopa vapaa paikka. Joko sanoin, että oli tosiaan perjantai-iltapäivä? Ideaparkissa. Ja vieläpä Parkin 9-vuotissyntymäpäivä. Masokistinen missio oli valmis. Henkeä vetäen astelimme sisään liukuovista.

Kiitos nykyaikaisen suuruudenhulluuden, Parkki on rakennettu varsin isoksi ja tilavaksi, itseasiassa liikekaupungiksi, ja siellä on pitkälti toistasataa liikettä. Ruuhkasta ei siis ollut tietoakaan, ja kun vaatetustakin oli laittanut tarpeeksi vähän, tuskanhiki ei alkanut kihota otsalle. Mikä mukava kokemus tästä vielä tulisikaan!

Olimme haaveilleen koko viikon synttärikakusta, mutta kun sitä ei löytynyt heti ensimmäisen kulman takaa, päätimme turvautua jäätelöön. Mussutimme siis Spice Icen herkkuannokset, tässä päärynäinen turkinpippuri-pätkis-mix.

Njami, oli ihanaa! Mitä sitä muuta joulukuussa tekisi mieli kuin jäätelöä. Sen voimalla tiesi jaksavansa möyriä eteenpäin pitkillä käytävillä ja käydä ihastelemassa liikkeiden monimuotoisuutta. Monenlaisissa paikoissa ehdimme kiertääkin. Itse löysin esimerkiksi ihania muumiaiheisia kiiltokuvia, joissa esiintyvät kaikki keskeiset hahmot. Lisäksi ostin jaksollisen järjestelmän kuvalla kansitetun muistikirjan sekä brittiaiheisia kynsitarroja. Tokmannin syövereistä sain lopulta hankittua myös putkenavaajaa (Angela Brosia lainatakseni röörejä kun täytyy välillä rassata kun ne ovat, yök, tukossa). Tein siis vain asiallisia ja järkeviä sijoituksia. Toki himoitsin muumien puuhakirjaa, legosettejä, Disneyn elokuvia ja pleikkaripelejä, mutta itsehillintäni oli pettämätön.

Löytäessämme kakkupöydän se hillintä hetkeksi petti ja päätimme tankata vielä kakkuakin, kun sitä kerta ilmaiseksi sai. Sokerihuurteinen palanen oli herkkua, vaikka ehkä jo hieman liikaa jäätelön päälle. Eniten ihmetytti, minkälainen työ leipurilla lienee ollut neliömetrien kokoisen kakun kanssa kermanpursotuksineen kaikkineen. Respect!

Kävimme myös ihailemassa marsuja ja hamstereita eläinkaupassa, ja kaverini löysi joululahjoja ja kuusen. Kaikin puolin siis onnistunut reissu! Kun vielä löysimme oikealle autolle ja pääsimme ulos parkkialueelta, kaikki onnistui täydellisesti. Jihuu! Taas yksi paikallinen nähtävyys koettu. Ja tänä viikonloppuna on tulossa taas hauskoja juttuja, niistä tuonnempana.

Ps. Tämä ei liity asiaan mitenkään, mutta suosittelen lämpimästi Pasilan 2-kauden jaksoa Tauno Muikku. Aivan hervotonta settiä!