Voisi luulla, että tämä blogi on hakenut hirtensä ja siirtynyt manan majoille. Tai että kirjoittaja on luovuttanut ja lakannut revittelemästä Tampereen elämässä. Mutta ei, molemmat vaihtoehdot ovat väärin! Elämä Tampereella jatkuu edelleen ja blogi on hengissä, vaikka päivityksiä on tullut lievästi sanottuna hissuksiin. Keväthuuma on vienyt mennessään ja kirjoittelu on ollut verkkaista, mutta nyt päästäislomailun ohessa taidan laittaa taas hieman tarinoita kronikoihin. (Voiko noin edes sanoa?) Aloitetaan helmikuun 13:nnen päivän kohokohdasta siis !
Kun on maannut helmikuisen viikon kuumeen kourissa, mikä olisi paras tapa juhlia ensimmäistä kuumeetonta päivää? Kevyt lenkki ja kuppi kuumaa teetä? Ei, vaan Cheekin Alpha Omega Tourin Tampereen jäähallikeikka! Arkipäivät jännitin sängypohjalla, mikä olo lauantaina tulisi olemaan ja kuinka paljon lääkkeitä pitäisi vetää, jotta jaksaisin pysytellä keikan ajan tolpillani. Mikä onni se olikaan, kun kuumeestani järkyttynyt ja hieman epäkuntoinen uusi kuumemittarini näytti, ettei lämpöä enää aamulla ollut! Saisin siis ainakin hillitysti bilettää keikalla. Vahvistin itseäni päivällä syömällä ensimmäistä kertaa moneen päivään kunnolla ja vetämällä vielä puolikkaan särkylääkkeen varmuuden vuoksi. Lääkkeet (Repo-) miehen tiellä pitää, ja pystyssä Chekkosen keikalla.
Keikkaseurana minulla oli jyväskylästä tullut kaverini sekä hänen heilansa sisko. Istuimme tosin kaikki eri katsomoissa (sentään olimme saaneet liput), mutta tapasimme jäähallin ulkopuolella ja menimme yhdessä sisään. Olimme hyvissä ajoin paikalla, kello oli vasta seitsemän, eikä Nikke Ankaran keikka ollut alkamassa kuin 19.45 ja itse Chekkosen 20.30. Porukkaa oli tietysti tukuittain paikalla, mutta jonoja ei ollut, joten pääsimme nopeasti sisään. Ja tietenkin oli pakko kuolata fanituotteita, joita olin katsellut jo netistä viikkoa aikaisemmin etukäteen. Koska olin tehnyt pitkän harkitsevan pohjatyön ja löysin täydellisen kokoisen Alpha Omega -baseball-puseron, annoin itselleni luvan ostaa sen. Nyt käytän sitä aina kun mahdollista, koska se on niin hieno. Tässä linkki nettikauppaan, jos joku himoitsee samanlaista.
Pepsi-tytöt onnistuivat lisäksi vakuuttamaan meidät siitä, että tarvitsemme Alpha Omega -dogtagit, joita sai kaksi kahden Pepsi maxin mukana. Kaverini osti Pepsit ja saimme kustomoidut tagit, joissa lukee Tampereen keikkapäivä ja -paikka. Kiitos ihanasta ystävänpäivälahjasta! Lipittäessämme Pepsejä kello alkoikin olla jo niin paljon, että Nikke oli astumassa kehiin. Siirryimme siis kukin omaan katsomoomme ja fiilistelimme Niken lämppärikeikan. Ja täytyy sanoa, että Nikke just did it. Oli varsin hyvä flow ja hauska meininki! Samalla sai fiilistellä Ilveksen kotihallia, jonka joku on joskus väittänyt olevan Suomen ensimmäinen jäähalli. Historialliset ympyrät siis. Tosin harmittamaan jäi se, ettei kellon päivämäärän kuukauden perässä ollut pistettä. Hmph.
Cheek oli julkaissut jo Keinu-kappaleen musiikkivideolla pätkiä video show'sta, joka oli osa keikkojen toteutusta. Videolla kerrottiin Cheekin tarina. Keikkaseurueemme taisi päätyä keikan jälkeen siihen tulokseen, että videot eivät olleet konsertin parasta antia. Nyt voinee jo spoilata, kun kiertue on paketissa, että harmi kyllä videot eivät tuoneet Cheekin tarinaan oikein mitään uutta sisältöä, ja tärkeimmät asiat olivat paljastuneet jo musiikkivideon pätkissä. Tuntui, että olisi katsonut samaa settiä uudestaan. Tosin videon loppuun oli kyllä jätetty yllätys, kun Cheek laitettiin autoon, auto valeltiin bensalla ja loppuhuipennuksena Cheek räjähti. Sitä en ihan olisi arvannut. Tuumimme, että vielä eeppisempää kyllä olisi ollut, jos Cheek olisi pokkana noussut palavasta autosta, vetänyt lasit päähänsä ja kävellyt pois. "Cheek on kuollut, mutta Jare Tiihonen elää!"
Video oli kuitenkin sivuseikka, itse odotin erityisesti uuden levyn biisejä. Parhaiksi nousivat Niken ja Liigan kanssa esitetty Me ollaan ne, joka on paitsi hilpeä biisi, myös erittäin toimiva livenä. Toinen suosikkini oli Keinu, jota olin innolla odottanut. Se on yksi suosikkikappaleistani, esim. siksi, että sen intertekstuaaliset viittaukset Eino Leinon Jumalien keinuun ovat mielenkiintoisia. Suosittelen lukemaan tekstejä rinnakkain! Tässä hieman erilainen Timo Jetsun versio Leinon runosta. Suosittelen chekkaamaan.
Yleisvaikutelma oli, että synkissä vesissä uitiin ja ehkä siitä johtuen yleisökin oli hieman vaisua. Tosin minun vieressäni oli kaksi innokasta naista, joista toinen näpräsi koko ajan kännykkäänsä. Loppupuolella kuulin hänen sanovaan ystävälleen, että hän haluaa kaikkien muidenkin tietävän, mitä keikalla tapahtuu, joten siksi hän spämmäsi koko ajan uutisia nettiin. Mahtoi olla elämys facebuukata koko keikka livenä. Itse keskityin siihen hillittyyn biletykseen, ja silti hukkasin ääneni.
Keikka päättyi valojen sammumiseen, mutta onhan Cheekillä aina ässät hihassa. Kun tulee encoreihin vetämään sokan irti ja muistuttaa yleisöä, että timantit on ikuisia, jättää aina takaportin paluuseen. Jäämme siis odottamaan, miten saatetaan saaga finaaliin vai saatetaanko.
