Pääsiäisen pyhät vietin mökkihöperöitymällä. Sitä ennen otin Tamperetta haltuun kaupunkikierroksen muodossa ennen mämmiviikonloppua. Olen joskus aikoinaan, vuosia sitten, käynyt vierailemassa yliopistolla. Toistin itseäni ja marssin Juvenekseen syömään.
Kuten kuvasta näkyy, ruoaksi oli pannaria (sic). Se olikin lounaan paras osa, alkuruokaan ja salaatteihin olin hieman pettynyt, eikä kotikaljaakaan ollut tarjolla! Mutta ilmapiiri toki tihkui sivistystä ja monitieteisyyttä, mikä antoi pikantin lisän ateriaan. Tarvitseeko sitä edes muuta?
Tämän jälkeen kävin shoppailemassa apteekissa, katsastin Suomalaisen kirjakaupan tarjonnan ja siitä intoutuneena menin kirjastoon. Sieltä löytyi Alexander McCall Smithin kirja Pienten muutosten kauneussalonki, joka kuuluu sarjaan Mma Ramotswe tutkii. On muuten hilpeä sarja, suosittelen! Keskivertoa parempia dekkareita, sanoisin. Näiden seikkailujen jälkeen vietin mämmihuuruisen pääsiäisen omien hommieni parissa, ja oikeastaan oli aika kiva, että pyhien jälkeen koitti lopulta tasainen, pelastava arki.
Kulunut viikko on ollut työntäyteinen, mutta päätin silti harrastaa taas kulttuuria. Eilen torstaina koin huikean elämyksen. Koko taipaleeni Tampereella on alkanut yli kaksi vuotta sitten siitä, että muutin aivan ensimmäiseksi kaupunkiin itselleni ennalta täysin tuntemattoman ihmisen luokse muutamaksi viikoksi asumaan. En tiedä, kumpi meistä otti tuolloin suuremman riskin, minä asunnottomana majoittujana vai hän tarjotessaan minulle majaa olohuoneensa lattialta. Loppujen lopuksi riski kannatti, sillä sain hänestä uuden kaverin. Tämä taustatarina johtaa siihen, että hän kutsui minut katsomaan kuoronsa, Tampereen yliopiston laulajien, konserttia yliopistolle. Kuulin ennalta, että he esiintyisivät jonkin saksalaisen orkesterin kanssa. Kun etsiydyin illansuussa yliopistolle, selvisi, että kyse oli saksalaisesta sinfonisesta puhallinorkesterista, JBO YoungStarsista. Käsiohjelmasta luin, että orkesteri on kotoisin Pohjois-Saksan Seelzestä. Yhdessä yliopiston laulajien kanssa he tarjosivat illan A night on the Isles, jossa esitettiin britannialaista musiikkia.
Ohjelmistoon kuului mm. Bonnie Tyleria, Leonard Cohenia, Robbie Williamsia ja Adelea, sekä Britanniassa tunnettuja, itselleni vähemmän tuttuja traditionaalisia kappaleita. Tosin elävän musiikin ääressä ei ole niin väliä, tunteeko biisit vai ei. Elämys oli, jälleen kerran, huikea. Yleisöä oli harmillisen vähän, eikä suomalainen yleisö konserteissa yleensä ole kovin villiä, vaikka tässä konsertissa olisi kuulemma saanut olla. Ohjelman mukaan "Erityisesti tämän konsertin toisen osan on tarkoitus olla juhla. Yleisö saa laulaa mukana, taputtaa rytmiä, pitää meteliä ja heiluttaa lippuja." Tämä ei ihan toteutunut, mutta elämystä se ei haitannut. Kuoro ja orkesteri olivat molemmat huikeita, mielihyvän kylmistä värinöistä sai nauttia moneen kertaan. Ilta oli kaiken kaikkiaan monikulttuurinen, sillä vaikka menin paikalle yksin, sain jutella suomalaisten, saksalaisen ja meksikolaisen kanssa! Että kiitos vaan R. kun pyysit mukaan!
Vetäydyn suunnittelemaan seuraavaa siirtoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti